Suomessa oululainen tutkijaryhmä (J. Puolakka, O. Jänne, A. Pakarinen, PA. Järvinen ja R. Vihko) selvittivät ansiokkaasti nuorten naisten sekä raskaana olevien naisten rauta-arvoja neljässä eri tutkimuksessa, jotka on julkaistu vuonna 1980 gynekologian alan tiedelehdessä (Acta Obstet Gynecol Scand). Referoin seuraavissa blogikirjotuksissani joitakin näiden julkaisuiden keskeisiä tutkimustuloksia. Referoin myös joitakin muita ulkolaisia tutkimustuloksia, jotka liittyvät samaan aiheeseen. Samalla kommentoin tuloksia omaan kliiniseen kokemukseeni perustuen.

Ensimmäiseksi käsittelen julkaisua jossa arvioitiin nuorten, terveiden naisten rautavarastoja luuydinaspiraatin rautavärjäyksen avulla sekä seerumin ferritiinimäärityksen avulla[1]. Tutkimukseen osallistuvien 17 naisen ikä oli 22,1 vuotta (keskiarvo, vaihteluväli 20-25 vuotta). He olivat terveitä eivätkä olleet synnyttäneet (yksi poikkeus oli) tai menettäneet verta verenluovutuksissa tai kirurgisissa operaatioissa. Verinäytteiden otossa huomioitiin kuukautiskierron vaihe. Heiltä tutkittiin mm. verenkuva, seerumin ferritiini, transferriinin saturaatio, B12-vitamiini, veren foolihappopitoisuus ja luuydinaspiraatin rautavärjäys.

­Rautavarastot olivat tyhjät tai niukat 70 %:lla tutkimukseen osallistuvista naisista. 9:llä (53 %) naisella ei ollut lainkaan rautaa luuytimessä (rautapitoisuus gradus 0), 2:lla oli niukasti rautaa (gradus +), 5:llä oli riittävästi rautaa (gradus ++) ja yhdellä rautaa oli runsaasti (gradus +++). Seerumin ferritiinin ja luuytimen rautavarastojen välillä oli vahva korrelaatio. Naisilla, joiden rautavarastot olivat tyhjät, seerumin ferritiiniarvo oli 26 µg/l ja transferriinin saturaatio oli 22 %. Niillä naisilla, joilla ei ollut raudanpuutetta ferritiini oli 114 µg/l ja TrFeSat se oli 35 %. Ero oli molemmissa tilastollisesti merkitsevä (ferritiini: p<0,001 ja TrFeSat: p<0,05).

Raudanpuutteisten ja ei-raudanpuutteisten Hb-arvoissa ei ollut eroja (123 ± 8 vs. 124 ± 9). Raudanpuutteisilla oli seerumin transferriinitaso korkeampi (3,1 ± 0,4 g/l) kuin ei-raudanpuutteisilla (2,3 ± 0,3 g/l). MCV-arvoissa ei ollut tilastollista eroa, mutta se oli raudanpuutteisilla matalampi (87 ± 7) kuin ei-raudanpuutteisilla (92 ± 2).

Jukka Puolakan tutkimuksessa arvioitiin, että tutkimukseen osallistuvien naisten rautavarastot ovat riittämättömän raskauden aikana ellei heille anneta rautasubstituutiota. Vastaavanlaisa tuloksia on saatu muissakin tutkimuksissa[2]

Tutkimuksen mukaan latentti raudanpuute (raudanpuute ilman anemiaa) on yleistä nuorilla terveillä naisilla, joilla ei ole runsaita kuukautisvuotoja ja jotka eivät ole luovuttaneet verta ja joilla ei ole ollut merkittäviä verenvuotoja. 

Kommentteja: Tutkimuksen mukaan raudanpuute nuorilla terveillä naisilla on hyvin yleistä ja tosielämässä varmasti vieläkin yleisempää kuin em. tutkimuksessa koska huomattavalla osalla naisista on raudanpuutteen riskitekijöitä, joita tutkimukseen osallistuvilla ei ollut (esim. runsaat kuukautisvuodot, verenmenetyksiä leikkauksissa, synnytyksissä, operaatioissa ja verenluovutusten myötä).  Tutkimuksen tulokset sopivat siihen yleiseen käsitykseen, että Hb-arvon perusteella ei voi päätellä onko ihmisellä raudanpuute vai ei. Ferritiinin osalta tulokset sopivat oppikirjan ja hoito-ohjeiden määritelmään, että elimistön rautavarastot ovat tyhjät kun seerumin ferritiini on alle 30 µg/l.  On myös huomioitava, että luuytimen erytroblastit (punasolujen esiasteet) pystyvät ottamaan verestä paljon tehokkaammin rautaa kuin muut kudokset ja siksi luuytimen rautavarastot loppuvat viimeisenä ja siksi hemoglobiinin lasku on myös viimeinen poikkeavuus raudanpuutteessa[3]. Transferriinin saturaation (TrFeSat) osalta tulokset sopivat hyvin omaan kliiniseen kokemukseeni, jonka mukaan transferriinin saturaatio (TrFeSat) on välillä 30-50 % kun ei ole mitään rautaan liittyvää ongelmaa ja kun arvo on <25 %, ilmaantuu yleensä raudanpuutteen oireit ja kun se on <20 % on jo määritelmänkin mukaan raudanpuute. Oman kokemukseni mukaan naisilla (kuten miehilläkin) MCV on yleensä 90-94 fl kun ei ole raudanpuutetta. MCV-arvo on yleensä varsin stabiili ja vaihtelee yksilötasolla yleensä vain ± 2 yksikköä. Jos MCV laskee omasta normaalitasosta 3 yksikköä tai enemmän viittaa se vahvasti jo raudanpuutteeseen varsinkin jos on raudanpuutteeseen sopivia oireita. Tässä kuten muissakin rautaan liittyvissä laboratoriokokeissa viitealueen alaraja edustaa jo huomattavan selvää raudanpuutetta. Esimerkiksi HUSLAB:n viitearvon alaraja MCV-arvolle on 82 fl, Hb-arvolle 117 g/l, ferritiinille 15 µg/l, ja TrFeSat-arvolle 17 %. Kaikki nämä edustavat jo huomattavaa raudanpuutetta ja hemoglobiinin alaraja on määritelmän mukaan anemia (varsinkin naisilla yleensä raudanpuuteanemia).

Toisen tutkimuksen mukaan nuorten naisten raudanpuute on yleistä myös muissa länsimaissa. Hiljattain ilmestyneessä tutkimuksessa, jossa selvitettiin armeijaan pyrkivien 18-vuotiaiden israelilaisten naisten (71 osallistujaa) rauta-arvoja, todettiin raudanpuutteen olevan vähintäänkin yhtä yleistä kuin suomalaisessa aineistossa[4]. Tässä tutkimuksessa seerumin ferritiini oli alle 22 µg/l suurimmalla osalla naisista (77 %). 15 %:lla ferritiini oli <12 % ja TrfeSa <15 %. Anemia oli 24 %:lla ja raudanpuuteanemia 10 %:lla tutkimukseen osallistuvista. Anemia määriteltiin siten, että Hb-arvo oli <120 g/l. Raudanpuuteanemia määriteltiin siten, että anemian lisäksi Ferritiini oli <15 µg/l ja TrFeSat <12%.

Kommentteja: Todellisuudessa todennäköisesti kaikki anemia tässä tutkimuksessa oli raudanpuuteanemiaa koska muut anemiat nuorilla naisilla ovat harvinaisia. Lisäksi suurempi osa naisista olisi aneemisia jos anemian rajana oli ollut WHO:n mukainen miesten anemian Hb:n raja eli Hb <130 g/l. On huomioitava, että naisten hemoglobiini on yhtä hyvä kuin miesten hemoglobiini jos heidän raudanpuute on poissuljettu eli ei ole mitään biologista syytä sille miksi naisten anemia pitäisi määritellä eri tavalla kuin miesten[5],[6].

Mitä opimme näistä tutkimuksista: Nuorten naisten raudanpuute on hyvin yleistä. Noin 70-80 %:lla heistä seerumin ferritiini on alle 30 µg/l eli jokseenkin tyhjät rautavarastot. Kun luuytimen rautavarastot ovat tyhjät, on seerumin ferritiini alle 30 µg/l ja kun ei ole raudanpuutetta, ferritiini on yli 100 µg/l. Hemoglobiini ei paljasta suurinta osaa raudanpuutteesta. Ferritiini on luotettava ja käytännössä ainoa tapa arvioida rautavarastojen määrää. Raskautta ajatellen lähes kaikkien nuorten naisten rautavarastot ovat liian niukat. Tätä aihetta käsittelen tarkemmin seuraavassa blogissani.

Tom Widenius


[1] Puolakka J. Serum Ferritin in the Evaluation of Iron Status in Young Healthy Women. Acta Obstet Gynecol Scand. 1980;59(95 S):35-41.

[2] Valberg L, Sorbie J, Ludwig. Serum ferritin and the iron status of Canadians. J ym. Can Med Assoc J. 1976;114:417.

[3] Kawabata H. Transferrin and transferrin receptors update. Free Radic Biol Med. 2018;(June):1-9.

[4] Dubnov G, Foldes AJ, Mann G, Magazanik A, Siderer M, Constantini N. High Prevalence of Iron Deficiency and Anemia in Female Military Recruits. Mil Med. 2006;171(9):866-869.

[5] Rushton DH, Barth JH. What is the evidence for gender differences in ferritin and haemoglobin? Crit Rev Oncol Hematol. 2010;73(1):1-9.

[6] Rushton DH, Dover R, Sainsbury AW ym.. Education and debate. Why should women have lower reference limits for haemoglobin and ferritin concentrations than men? Bmj. 2002;325(7362):488.