Tom Widenius, erikoislääkäri
Nyt on ilmestynyt tiivis taskuopas raudanpuutteen hoidosta. Siinä käsitelään seuraavia aiheita: Raudanpuutteen riskiryhmät, Raudanpuutteen oireet, Raudanpuutteen vaikeusasteet, Raudanpuute kroonisissa sairauksissa ja Raudanpuutteen hoito. Lisäksi on kirjallisuusviitteet.
Opas on tarkoitettu ensisijaisesti lääkäreille, mutta siitä on varmasti hyötyä kaikille terveydenhuollon ammattilaisille, jotka kohtaavat työssään raudanpuutteisia potilaita. Myös raudapuutteesta kärsivät potilaat voivat saada oppaasta paljon hyödyllistä tietoa. Uskon, että opas tulee todelliseen tarpeeseen koska työssäni olen huomannut, että raudanpuutteen oireita ei usein tunnisteta ja tämä saattaa johtaa turhiin tutkimuksiin ja vääriin ja tarpeettomiin hoitoihin. Siksi on tärkeää tietää perusasiat raudan fysiologiasta ja aineenvaihdunnasta ja tunnistaa moninaiset raudanpuutteen aiheuttamat oireet. Koska kaikki elävät solut tarvitsevat rautaa, ilmenevät myös raudanpuutteen oireet koko kehossa. Tässä oppaassa ei ollut mahdollista käsitellä raudan fysiologiaa eikä aineenvaihduntaa, mutta on hyvä tietää, että hemoglobiinin ja myoglobiinin tuotannon lisäksi rautaa tarvitaan mm. energian eli ATP:n tuotantoon (hengitysketju), sekä solujen lisääntymiseen (DNA:n kahdentuminen ja sen korjausmekanismit). Erytroblastit luuytimessä pystyvät ottamaan muita kudoksia tehokkaammin rautaa verestä (TfR1-tiheys suuri). Tämän vuoksi raudanpuutteessa on paljon oireita jo ennen kuin ilmenee raudanpuuteanemiaa. Raudanpuuteanemiassakaan oireet eivät pääosin johdu anemiasta vaan raudanpuutteen muista vaikutuksita energiantuotantoo (lihakset ja keskushermosto), solujen jakautumiseen (kasvu, iho ja limakalalvot) sekä immuniteettiin (infektioherkyys).
Raudanpuute on hyvin yleinen ilmiö. Nuorilla naisilla on todettu raudanpuutetta yli 70 %lla. Raskauden aikana raudanpuute on hyvin yleistä koska raskauden vuoksi naisen raudantarve lisääntyy 800 mg:lla mikä vastaa 1-2 vuoden koko aikuisen elimistön raudantarvetta. Alkuraskaudessa 2/3 osaa naisiat on raudanpuutteisia ja loppuraskaudessa liki kaikki ilman rautasubstituutiota. Myös lapsilla raudanpuute on yleistä fysiologisista syistä. Raudanpuutteisten äitien lapset syntyvät niukemmilla rautavarastoilla kuin ei-raudapuutteisten äitien lapset. Etenkin kasvupyrähdyksen aikana rautavarastot voivat huveta nopeasti.